Puhe Kauhavalla, Kalan torpalla juhannuksena 21.6.2013

Juhannus on juhlista raikkain. Se on yöttömän yön juhla, ja sydänsuven tapahtuma. Ei ole sattuma, että se on myös Suomen lipun päivä, sillä mikäpä kuvaa paremmin Suomea kuin ainutlaatuinen valoisa kesäyö. Juhannus on nimenomaan Pohjolan juhla. Keskellä Eurooppaa sitä ei tunneta, koska siellä yön ja päivän vaihtelu ei ole niin dramaattinen kuin meillä. Siksi juhlinta keskittyy vain pohjoismaihin ja Baltiaan, muualla eletään arjessa.

Juhannus on myös nuoruuden juhla. Luonto on heleimmillään. Se on juuri puhjennut vehreyteensä. Vasta juhannuksen jälkeen alkavat ensimmäiset kukat lakastua ja siemenet kypsyä.

Juhannus on samalla toivon juhla. Elämä on edessä ja kaikki mahdollista. Siksi ei ole ihme, että juhannukseen liittyy monia mielikuvia, uskomuksia ja haaveita, jotka koskevat tulevaisuutta, rakastumista ja tulevaa aviopuolisoakin. Juhannusjuhla ja juhannusyö luovat näille unelmille oivan kehyksen

Olemme täällä Kalan torpalla siksi, että täällä yhdistyy juhannus ja nuoruus, nykyisyys ja tulevaisuus, menneet saavutukset ja tulevat haasteet.

Sillä tällä paikalla, 132 vuotta sitten perustettiin Suomen ensimmäinen nuorisoseura, Kauhavan nuorisoyhtiö. Muutamassa vuodessa nuorisoseuraliike levisi kaikkialle Suomeen ja kehittyi yhdeksi kaikkein keskeisimmäksi kansansivistysjärjestöksi.

Nuorisoseuraliikkeen synty osui suurten yhteiskunnallisten mullistusten aikaan.

Hallinnollisesti koettiin suuri muutos, kun Suomen valtiopäivät alkoivat kokoontua säännöllisesti yli 50 vuoden tauon jälkeen. Myös paikallishallinto uudistui, kun kirkon ja pitäjähallinnon ero toteutui v. 1865. Kansanvaltainen yhteiskunta alkoi kehittyä.

Mullistavinta oli liikenneolojen kehitys. Saimaan kanavan myötä sisävesiliikenne kehittyi vauhdilla. Vielä tärkeämpää oli, että rautateitä rakennettiin ripeästi, koska junat olivat laivoista poiketen nopeampia ja riippumattomampia vuodenajoista ja sääoloista. Meille tärkeä Oulun rata valmistui v. 1886. Hevosvetoinen runkoliikenne ja matkustaminen alkoi väistyä.

Elinkeinoelämä vapautui ja monipuolistui 1860 luvulta lähtien. Metsäteollisuus laajeni valtavasti. Se nosti ennen lähes hyödyttömien metsien arvoa ja toi työtä ja vaurautta maaseudullekin. Elinkeinojen vapauttaminen synnytti monipuolista yritteliäisyyttä ja loi mm. Kauhavan puukko- ja tekstiiliteollisuuden. Suomi sai oman rahan, joka vakautti markkinoita.

Myös kansansivistystyö kehittyi. Kansakoululaitos perustettiin, ja kouluja rakennettiin mm. Kauhavalle vuodesta 1874 lähtien. Kirjastolaitos syntyi, mikä toi uutta valistusta ja kulttuuria tavallisen kansan ulottuville.

Näiden valtavien muutosten keskellä tarvittiin kulttuuriliikettä, joka kasvattaisi jäseniään uusiin olosuhteisiin ja uusiin tehtäviin, mutta samalla vahvistaisi heidän persoonallisuuttaan ja sivistystasoaan. Tähän tehtävään syntyi nuorisoseurajärjestö, jonka julki lausuttuna päämääränä oli kasvattaa jäsenensä hyviksi ihmisiksi ja kunnon kansalaisiksi.

Nuorisoseuraliike levisi vauhdilla. Jo muutamien vuosien päästä maassamme oli satoja nuorisoseuroja, joissa oli kymmeniä tuhansia jäseniä. Seurantaloja syntyi tiheään tahtiin. Kulttuurityö oli vilkasta. Se keskittyi erityisesti suullisen ja kirjallisen esitystaidon kehittämiseen, julkiseen esiintymisen harjoitteluun, juhlien järjestämiseen, näytelmätoimintaan, musiikkiin, voimisteluun ja urheiluun.

Tämän kulttuurityön merkitys on ollut valtavaa. Voimme sanoa, että erittäin monet yhteiskunnallisissa ja järjestöllisissä tehtävissä työskennelleet henkilöt ovat saaneet taitonsa ja valmiutensa juuri nuorisoseurajärjestön piirissä.

Kalan torppa on tämän kulttuurijärjestön kehto.

Kalan torppa ei oikeastaan ollut torppa sanan tavanomaisessa mielessä, vaan se oli kohtalainen maatila. Sen isäntä oli alahärmäläissyntyinen Elias Hermanni Kala, alkuaan Nukala. Kirjautuessaan tsaarin armeijaan hän joutui kuitenkin lyhentämään nimensä, koska armeijassa ei sallittu yli kaksitavuisia nimiä. Siksi hän näppärästi lyhensi nimensä Kalaksi.

Mentyään naimisiin Sanna Sippolan kanssa Hermanni Kala asettui tänne Hahtomaahan viljelijäksi, mutta lahjakkaana miehenä hän hoiti myös mm. kunnankirjurin ja seurakunnan suntion tehtäviä. Hänen erinomainen kirjallinen lahjakkuus näkyy esim. kuntakokousten pöytäkirjoista.

Sanna ja Hermanni Kalan valistuneisuus näkyi myös siinä, että he pyrkivät kouluttamaan lapsiaan. Poika Juho Heikki Kala lähetettiin Jyväskylän lyseoon. Sippolan kylästä samaan opinahjoon lähti myös mm Yrjö Näykki, myöhemmin Alanen. Koulumatka ei ollut aivan helppo, koska matka taitettiin hevosella.

Kauhavan nuorisoyhtiön perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja oli Matti Sippola, Sanna Kalan veli. Hän oli jo 32 -vuotias, kun muut perustajajäsenet olivat 17-21 -vuotiaita. Hän oli kaivertajantoimensa ohessa matkustellut varsin laajasti, kirjoitellut lehtiin ja tottunut muutenkin vaikuttamaan yhteiskunnassa. Niinpä hän oli Juho Heikki Kalan kanssa kirjeenvaihdossa nuorisoseurasta jo edeltäneenä talvena, ja hän oli myös keskustellut asiasta Kauhavan nimismiehen, Adolf Hägglundin kanssa.

Juhannuksena 1881 Kauhavan nuorisoyhtiön perustavan kokouksen pöytäkirjan allekirjoittivat viisi henkilöä: Matti Sippola , Juho Heikki Kala, Yrjö Näykki, Kustaa Pernaa ja Kustaa Fräntilä. Siemen oli kylvetty.

Nuorisoseuraliikkeen kasvu pienestä siemenestä kansalliseksi kulttuuriliikkeeksi tapahtui varsin nopeasti. Myönteinen tekijä oli, että sen aatteelliseksi johtajaksi asettui kirjailija ja kasvatusfilosofi Santeri Alkio.

Santeri Alkio tajusi kansansivistystyön merkityksen kaiken kehityksen perustana. Mutta tämä ei vielä riittänyt. Alkio oivalsi myös ne tavat, joilla sivistystyötä voitiin ja voidaan parhaiten nuorison piirissä harjoittaa: se on itsekasvatus ja toverivaikutus eli ryhmässä työskentely.

Nuorisoseuraliikkeen käsitys ihmisestä perustui lähes rajattomaan kasvatusoptimismiin. Ihminen on itsessään hyvä, koska Jumalan kuva ihmisessä ei voinut koskaan hävitä. Se saattoi kyllä olla syvässä liassa, mutta se kaipasi vain puhdistusta, jotta ihmisestä saattaisi kasvaa muille hyvinvointia ja onnea tuottava jalostunut luonne. Niinpä uudistustyön painopiste tulisi sijoittaa ihmiseen itseensä. ”Se suorastaan epäsiveellinen käsitys, ettei ihminen voi omalla voimallaan saada mitään hyvää aikaan, on lukemattomia kertoja todistettu vääräksi. Mutta se on veltoille luonteille mieluinen uskonkappale, joka vie siveelliseen rappioon”, kirjoitti Alkio.

Alkio myönsi itsekasvatuksen vaikeuden: ”Vain harvoille tulee mieleen ajatus: minä kynnän oman vakoni elämän sarkaan. Harvoille siksi, että vain hyvin harvat löytävät itsensä suuresta ihmismerestä. Suuren suuri enemmistö virtautuu virran mukana, aaltoilee meren mukana, tuntee ja ajattelee niin kuin enemmistö”. – Tuskinpa osuvampaa kuvausta meidänkään ajastamme.

”Itsekasvatuksen tehtävänä näin ollen ymmärrämme olevan: herättää yksilöjen tajunta löytämään itsensä, auttaa valikoidessa lukemattomien elämänarvojen välillä, innostaa täyttämään velvollisuutensa ja hankkia kykyjä saamaan itselleen kokonaiskäsitys elämästä”.

Itsekasvatuksessa on aina kyseessä myös ihmisessä olevien luonteenominaisuuksien, esimerkiksi kateuden, vihan ja itsekkyyden voittaminen. Se on siis pikemminkin luonteen kasvattamista ja heräämistä hyville harrastuksille kuin tietopuolisen sivistyksen hankkimista. Luonnollisesti tämäkin on tärkeää, mutta koulu ei saanut olla vain tietojen päähän pänttäämistä, vaan kasvatus oli asetettava etusijalle.

Itsekasvatus ei palvellut ainoastaan jokaista itseään, vaan myös yhteiskuntaa. Nuorisoseuran kasvatustavoite: Hyvä ihminen - kunnon kansalainen on kaksiosainen. Jokaisen on velvollisuus palvella myös kunnon kansalaisena. Alkio itse totesi: ”itsekasvatus, se lopultakin tulee olemaan syvien rivien parhain keino, kun kasvatetaan uusien yhteiskuntaolojen kelvollisia järjestäjiä. Yhtä välttämätöntä kuin on säilyttää itselleen arvostelun vapaus, yhtä välttämätöntä on myös kuulua ihmiskuntaan toimivana, elämään osaa ottavana jäsenenä: ryhmittyä niiden joukkoon, joiden keskuudessa enimmin tuntee mielipiteiden ja harrastusten yhdensuuntaisuutta”

Erityisen tärkeää on esimerkin voimaa. Nuorten tuli olla esimerkkinä toisilleen. Esimerkeistä tärkein on oma esimerkki:” Sen joka tahtoo olla joukossa ensimmäisenä, täytyy olla niin kuin toisten palvelija. Tämän menettelytavan noudattaminen tekee oppineemmastakin johtajasta toverin, kasvattajasta itsekasvattajan, opettajasta oppilaan”.

Voidaan sanoa, että nämä nuorisoseuraliikkeen perusperiaatteet ovat olleet sopusoinnussa sekä liikkeen monipuolisten toimintatapojen että myöhempienkin kasvatusopillisten pohdintojen kanssa. Esimerkiksi meidän koululaeissamme on kirjattuna hyvin samanlaisia tavoitteita. Ja moderni kasvatusmenetelmä perustuu hyvin keskeisesti omaehtoiseen tekemiseen ja tavoitteenasetteluun sekä ryhmätyöskentelyyn, nuorisoseuran termein itsekasvatukseen ja toverivaikutukseen. Nuorisoseuraliike on siis monessa suhteessa ollut edelläkävijä sekä työtapojensa että päämääriensä suhteen.

Tänä päivänä elämme valtavan teknologisen kehityksen, rajun kansainvälistymisen, ahneen markkinatalouden ja voittoa tavoittelevan yksilökeskeisyyden ristiaallokossa. Yhteisvastuu, tasa-arvoisuus ja kohtuullisuus eivät näytä olevan tänä päivän keskeisiä arvoja. Kuitenkin näiden varaan rakentuu huominenkin yhteiskunta. Siksi nuorisoseuran arvot ovat tänä päivänä entistäkin ajankohtaisempia ja sen kasvatustavoitteet tulevaisuuden kannalta hyvinkin perustavanlaatuisia. Vaikka nuorisoseuraliikkeen tehtäviä jatkaa tänään monet yhteiskunnalliset elimet,  järjestöt ja oppilaitokset, itse liikkeellä on vielä runsaasti tekemistä edessään.

Hahtomaan Kalan torpalta lähteneellä nuorisoseuraliikkeellä on ollut ja on valtava  merkitys kansallisen identiteetin rakentajana. Se on myös osaltaan luonut pohjaa suomalaiselle kansanvallalle, jonka varaan demokraattinen oikeusvaltio on voitu rakentaa. Samalla nuorisoseurajärjestö on ollut omakohtaisen kulttuuritoiminnan ja henkisen kasvun tyyssija, jonka antamat ihanteet, arvot ja toimintatavat ovat kestäneet yli vuosisadan tähän päivään saakka, ja kaikesta päättäen kestävät edelleenkin. Siksi voimme olla ylpeitä, että voimme olla tällaisen kulttuuriliikkeen syntysijalla ja tuntea sen juuret ja hengen omaksemme.

<< Go back to the previous page

Kyösti Virrankoski
Rytmikuja 8
62200 KAUHAVA

Puh: (06) 434 0714
Gsm: 0400 561 195
Fax: (06) 434 0714

kyosti.virrankoski(a)virrankoski.fi
www.virrankoski.fi